Kesä on edennyt taas kerran yllättävän vikkelää, sillä ensi kuun jälkeen on taas jo syyskuu, ja kisakausi kolkutteelee jo ovella. Kesän leirikausi alkoi minulla ja Monalla tällä kertaa Rodoksella, jossa ohjelmassa oli paljon pyöräilyä. Otin tänä vuonna ylimääräisiksi leireiksi pari pyöräilyleiriä kovissa maastoissa, koska viime vuonna jalkojeni lihaskestävyys ei ollut tarpeeksi hyvää luokkaa luisteluhiihtoon. Rodoksen leirin jälkeen olen ehtinyt leireille jo kolmesti. Kesäkuun alussa olin maajoukkue leirillä Norjassa, jossa pääsi vielä hiihtämään lumella. Norjan leirin jälkeen ei ollut kuin parin viikon tauko, jonka jälkeen maajoukkueleirit jatkui Vuokatissa. Viikko vuokatin leirin jälkeen lähdin Italiaan pyöräilyleirille, jossa teemana oli ylämäet. Harjoittelu on sujunut kesän aikana hyvin. Olen saanut tehdä paljon laadukkaita harjoituksia, minkä olen myös huomannut kropassa. Myös Vuokatin Aateli Race meni hyvin minulta, sillä molemmista rullahiihto- osuuksista tuli nopein aika. Se osaltaan kertoo, että alkukesän harjoittelu on onnistunut ja suunta on oikea. 
Italian leirillä keskityin polkemaan paljon mäkiä, joita Gardalla riitti yllin kyllin, sillä hotellin nurkalta lähti 15-20% nousua reilun parin tunnin verran, jonka jälkeen sai kurvata nokan kohti hotellia, ja sitten heti perään sama setti uudestaan ja uudestaan:). Italiassa oli huoletonta olla, kun ei ollut mihinkään kiire niin kuin kotona koko ajan. Sai vain käydä lenkillä ja syödä. Ainut huolen aihe lenkeillä oli se, että löytääkö kanssa matkannut perähiiri oikealle tielle vai eksyykö hän Italian vuoristoon. Eksyminen kun on hänen leipälaji, sillä perusruokakaupassakin saattaa vierähtää pari tuntia, koska hyllyjä vaan on niin monta. 
Nyt on pitkä jakso kotona ennen kuin alkaa seuraava leiri elokuun lopulla St.Moritzissa. Tässä välissä yritän varmaan osallistua ainakin yhteen rullahiihtokilpailuun. Yksi mahdollinen kisa on Varkaudessa vajaan parin viikon kuluttua. Elokuun alussa pidän varmaan yhden kevyemmän viikon, jonka jälkeen treenaan taas kiihtyvällä tahdilla kohti talvea.
{ 2 kommenttia… lue ne alapuolelta tai kirjoita kommentti }
Terve,
Ajeltiin Italiassa yhdessä nousua Lago di Ledro järveltä ylös Bocca di Tratille. En tajunnut esittäytyä tai kysyä nimiä vaikka aika kauan kiivettiin samaa matkaa. Aloin jälkeen päin vain miettimään että aika helpon oloisesti sujui mäen nousu. Ei nimittäin viikon aikana muita mäkiä noustessa yksikään Saksalainen tai Sveitsiläinen pyöräilijä jaksanut kiivetä maastopyörällä samaa vauhtia saati että olisivat jaksaneet puhua sujuvasti samalla. Ja ainakin tuolloin tuo “perähiiri” jaksoi myös hyvin. Kaveri sitten totesi että taisivat olla maajoukkuehiihtäjiä.
Ei muuta kuin tsemppiä molemmille treeneihin sekä onnea ja menestystä tulevalle kaudelle!
T: Simo
Kiitos paljon! Toivotaan että noista nousuista on jotain apua talvella.
Sinäkin näytit selviytyneen laskuista elävänä takas. Hyvä niin.