Talven lähentyessä treenit kovenee ja illat pimenee. Välillä jopa päivälläkin pimenee, kun yrittää ottaa itsestään vähän tehoja irti. Kovien treenien teko on mulle paljon mieluisampaa kuin hiljainen hiipiminen, jota pitää kesän aikana aika paljon harrastaa.
Nyt edessä olisi perinteinen Ramsaun leiri, joka luultavasti poikkeaa perinteisestä aika paljon. Kuulin tällä viikolla, juteltuani mr.Dalenin kanssa, että jäätikkö olisi suljettu, ja leiristä tulisi näin ollen sulanmaan leiri. Se on suuri pettymys, sillä olen alkanut pikkuhiljaa kaivata jo lumihiihtoa rullahiihdon sijaan. Perjantaina edessä olisi pikku pisto Vierumäelle, missä olisi ohjelmassa Loomiksen väen kuntotestausta tai jotain vastaavaa, mitä ikinä Loomiksen heput on minun pään menoksi keksinyt:).
Ennen kuntotestauksia testataan minun tasatyöntö kunto herra myyntijohtaja Vuoren ja Variksen Karin toimesta ”leikkimielisessä” pudotuskisassa. Vierumäeltä suuntaan käymään Heinolassa tapaamassa Peltosen porukkaa, ja ehkä ehdin myös nähdä vilauksen Peltosen uudesta modernista suksitehtaasta, jossa painetaan kovaa vauhtia liukkaita kilpureita ensi talveksi.
Edellisen kirjoituksen jälkeen Tinke halusi tietää, miten lapsi on vaikuttanut minun urheilijaelämään. Vaikutus on ollut pelkästään positiivista. Urheilijan elämänrytmi on niin säännöllistä(ainakin pitäisi olla), että lapsen rytmit on suht helppoa sovittaa siihen sopiviksi. Minulla treenit alkaa kaikki suoraan kotiovelta, eikä näin ollen tarvitse ravata mihinkään muualle treenien perässä, ja treeniajatkin saan päättää aivan itse. Esimerkiksi tänään oli suunnitelmissa pitkä treeni aamulla. Kuitenkin herättyäni kuuden jälkeen katsomaan lastenohjelmia silmät ristissä, ja kun olotila ei ihan hirveästi piristynyt parin tunnin aikana, niin päätin siirtää treenin aloitusajankohtaa iltapäivälle. Näin sainkin leikkiä aamun pikku termiitin kanssa. Sitten iltapäivällä pikkkuisen pirteämpänä sainkin taaplattua sen 4-tuntisen läpi ilman suurempia ongelmia. Lapsen tulon myötä myös huonojen kisojen nollaus käy paljon helpommin, ja sitä kautta myös treenaaminenkin sujuu paljon paremmin huonon kisan jälkeen. Nyt ei kun etsimään sitä lunta suksien alle. Toivotaan että jokin ihme tapahtuisi ja Ramsauhun sataisi lunta metritolkulla.
